Parin esittely ja miksi nimi on kirjoitettu väärin?

Tässä me ollaan. Vain me kaksi. Hiukan väsyneet ja huonolla huumorilla varustettu pari. Keitä me sitten olemme ja mikä on meidän tarina? Jos me haluaisimme mennä ihan alkuun, niin saisimme palata 90- luvulle, jolloin prinsessateemaa rakastava pikkutyttö kannustettiin jääkiekkotreeneihin, missä tekniikkalegoista kiinnostunut luottopakki pelasi - samassa joukkueessa pelasi tämän taitoluistelua harrastavan prinsessan isoveli. No yhteinen harrastus jäi lyhyeen. Vuodet vieri ja kohtalo saattoi meidät yhteen uudestaan ja uudestaan. Syyt toki ei olleet harrastuksissa. Milloin kyse oli auttamisesta oikeusasioissa, milloin ensiapuun juoksemisesta.  Väliin mahtui paljon elettyä elämää.

2014 löysimme yhteisen tiiviin ystäväjoukon, jossa oli hyvä olla. Niin hyvä, että meidän kahden suhde syveni ajan myötä parisuhteeksi. Parisuhteen alkua varjosti exä joka ei halunnut päästää irti, oikeudessa juostiin väkivaltarikoksen jälkipuinteja selvitellessä. Opinnot ja työt.
 Lisäksi yllätysraskaus. Se oli aikamoista myllerrystä. Ei mitenkään sadunhohtoista. Pian syntyi toinen lapsi. Hänellä todettiin kasvain kyljessä. Se todettiin onneksi hyvänlaatuiseksi. Samalla alkoi putkiremontti... Kaikki tavallista elämää. Elämän rosoa. Iloa ja surua.

Kuitenkaan naimisiin ei kaiken elämän keskellä olla ehditty. Kihloihin menimme 24.8.2016. Häitä kuitenkaan emme ehtineet suunnitella. Välillä siitä kyllä puhuttiin, kun syksyllä kuitenkin Marianna, The morsian, päätti hassun hauskasti ilmoittautua salaa hääkilpailuun. Sitten tuli puhelu. Olette päässeet 3 parhaan joukkoon.  Oletteko vielä mukana? "Öö.. nyt mun pitää kysyy mun mieheltä haluuko sekin sitoutuu". No pieni suostuttelu, oikeesti tosi pieni, ni oltiin mukana. Kilpailun äänestysaika loppuu tänään. Saimme sysäyksen myös sopia varasuunnitelman häiden ajankohdalle. Sillä jos emme voita niin petymme. Petymme hurjan paljon. Olemme täysilla sitoutuneet tähän kilpailuun. Olemme antaneet kaikkemme. Ja tiedätte miltä tuntuu kun antaa kaikkensa ja se ei riitäkään... Se on musertavaa.

Huomaatteko  numeromuuten kihlajaispäivän numerosrjan? Numero tuplaantuu. 2, 4, 8, 16. Tällaisia me olemme. Kikkailijoita. Yksityiskohdilla hassuttelijoita. Siinä on meidän elämän värikkyys. Kuten arvata saattaa niin tähän blogiinkin on piilotettu tätä meidän hassuttelua. Nimessä. Se ei ole väärin kirjoitettu. Vähän käännellään Salomaata ja ynnätään se hääteemaan. Näin saadaan "shall" sijaan "sal".

Mutta keitä me olemme yksilöinä?
Minä, kirjoittaja, olen se tuleva morsian. Hiukan levoton sielu. Tehokkuutta rakastava ihminen. Harrastuksina ompeleminen, koiran hoitaminen ja lapset. Siinä onkin kerrakseen. Tykkään selättää haasteita. Minulla on vaikea lukihäiriö. Samalla minulla on 3 ammattiin johtanutta tutkintoa. Töissä olen kuitenkin nimikkeellä Sairaanhoitaja. Lisäksi minulla on lapsettomuus diagnoosi ja Tadaa!! 2 luomu lasta.

Jere. My love. Jere on rauhallinen, helposti tyytyväinen. Ei tuomitse muita. Kiltti. Mut ihaninta on hänen verbaalinen lahjakkuus. Nautin valtavasti kuunnella Jeren juttuja. Ihana isä mutta paljon hidastempoisempi, ei niin tehokas. No kaikkea ei voi saada. Jere on lukion käynyt. Aloitti yliopistossa sähköopinnot, mutta ne jäi kesken. Nyt tuo matikkanero ajaa taksia. Nyt tarkoitus hakea opiskelemaan.

Meidän yhtesiä mielenkiinnonkohteita on stand-up ja hyvä ruoka. Niko Kivelä ja sushisetti. Aa että. Siinä on meidän unelmahemmotteluhetki.

Tästä alkaa siis meidän yhteinen matka kohti häitä ja niidenjälkeistä loppuelämää...