Eipä oo tullut kirjoitettua niin paljon kun oli tarkoitus. Korona vei ajan ja energian. Uusi työ, muutto, koulun aloitus... Isoja asioita tapahtunut. Häät on kuitenkin ollut kantava voima. On ollut ihana välillä vaipua onnenkuplaan, jossa saa haaveilla meidän juhlaa. Miltä siellä näyttää? Miltä tuntuu? Miltä tuoksuu? Samalla on avautunut aivan uusi näkökulma häitä ajatellen.
Usein puhutaan, että yhtä päivää varten nähdään iso vaiva. Että yksi päivä vie omaisuudesta niin ison siivun. Onko kaikki kuitenkaan vain sitä yhtä päivää varten? Se yksi päivä on toki se kohde, mutta kyllä koen tällä hetkellä, että rahaa on mennyt unelmoimiseen ja vuoden mittaan iloa tuottaviin asioihin. Ne on kuin lahjoja itselle ja kumppanille, jotka saa sitten silloin yhtenä päivänä. Kyse on siis koko matkasta. Eikä vain ja ainoastaan siitä The hetkestä.
Olisimme varmasti voineet järjestää häät nopeammalla aikataululla tai vaikka pidempääkin suunnitellen. Koen kuitenkin, että taas on kaikki mennyt niinkuin on kuulunutkin. Olemme saaneet voimaa raskaan vuoden aikana. Olemme välillä hehkuttaneet toisillemme kuinka hieno auto meillä tulee, tai kuinka hieno juhlapaikka meillä on. Olemme hehkuttaneet kirkkoa ja kukkien suunnittelukäynnin jälkeen kimppua. Tämä hehkuttaminen rankan työpäivän jälkeen tai hetkinä kun on tuntunut, että koko maailma romahtaa, on ollut pintaan nostattavaa. Toki stressiäkin välillä on ollut. Varsinkin nyt kun häihin on alle 7 viikkoa aikaa. Mutta pääpaino meillä on ollut positiivisuudessa. Siinä, että ollaan tehty meitä varten ja meidän näköistä matkaa kohti alttaria ❤️
