torstai 5. maaliskuuta 2020

Nimen muuttaminen

Korjasin blogitekstin :

Nimenvaihto on varmaan yksi yleisimmistä hääperinteistä ympäri maailmaa. Nainen ottaa miehen sukunimen. Mainitsinkin tuolla kuinka jo blogin nimeen tämä on otettu mukaan. Sal viittaa siis tulevaan sukunimeeni Salomaa. Helppo, kaunis sukunimi, jonka jokainen osaa kuulemisen jälkeen kirjoittaa. Nykyinen sukunimeni on ruotsinkielinen ja monikaan ei ehkä ylläty, kuinka vaikea sellaiset nimet voi olla kirjoittaa. Sohlberg. Mutta sen lausuminen vasta vaikeaa onkin. Rippipappini lausui sen rippijuhlassani 3-5 eri tavalla. Nyt muuten voin kuvitella, kuinka moni teistä yrittää miettiä, miten tuo lausutaan. Ehkä jo paristi sitä ääneenkin tavasit. Ei se mitään, niin moni muukin. Kun annan ajokortin tai kelakortin asioita hoitaessa, tavaa virkailija aina ensimmäisenä sukunimeäni parilla eri versiolla kokeillen, miten se istuu suuhun. Lisäksi siitä tehty allekirjoitus on muuten ainakin minun tekemänä aivan kauhea näky.



Mutta miksi siis vaihdamme nimeä? Käytännöllisempää olisi kaiketi pitää oma nimi. Ei tarvitsisi uusia kaikkia kortteja, passi, ajokortti, pankkikortti jne. Säästäisi myös reilun 100€, koska sen verran nimen vaihtaminen maksaa. Kai se kuuluu jonkinlaiseen sitoutumiseen. Halu, että vanhemmilla on sama sukunimi omien lasten kanssa. Tai ainakin minulle tämä on suurin syy.



Jos taas mietitään minkälaisissa tilanteissa sukunimen saa vaihtaa, on naimisiinmeno ehkä yleisin. Se ei myöskään mene nimilautakuntaan, jos ottaa aviopuolison nimen. Muita vaihtoehtoja on, jos hakee vierasperäiselle nimelle lyhennelmää tai helpompaa ulkoasua, viiden sukupolven sisällä ollutta nimeä, sukunimi on hakijan sisaruksella tai lapsella, sijaisvanhemman sukunimi sijaisvanhemman suostumuksella tai jokin painava muu syy. Kaikissa muissa tapauksissa, paitsi avioparin sukunimen ottaessa, anomus käsitellään nimilautakunnassa. Nykyään myös avosuhteessa viisi vuotta tai yli olleet voivat ottaa toisensa sukunimen. 



Yhdistelmänimet ovat myös olleet yleisempiä, ns. kompromissi. Ei ehkä haluta kokonaan luopua tyttönimestä, mutta halutaan myös ottaa puolison nimi. Tai ehkä mies muuttaa nimeä naisen sukuun. Näistä en ole koskaan käytännössä kuullut, mutta sekin on mahdollista. 



Mihin ratkaisuun sinä päädyit? Miksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti